13.4.2014

Muottiin valetut ihmiset

Vastikään on vastaani tullut muutamia normeihin liittyviä asioita. "Tällainen sinun pitäisi olla ja tästä se vastakkainen sukupuoli tykkää".  Kutsun tällaista kelanauhaa lammaslauma-ajatteluksi. Seuraa johtajaa on nykyisin medialeikki, jota käydään muotivillitysten ja trendien välityksellä. Muoti-ilmiöt kuuluvat olennaisesti ihmiskunnan kehitykseen, mutta asian negatiivinen puoli on siihen liittyvä yhteisöllinen paine. Täytyy olla tietynlainen. Täytyy olla tietyn merkkiset housut ja oikean väriset kengät. Täytyy sopia laumaan. Täytyy yrittää miellyttää. Aivan kuin olisi olemassa jokin muotti, josta poikkeamalla olet virheellinen. Tämä ei ole tervettä ajattelua vaan yksinkertaisesti pelkoa olla oma itsensä. Toki tietty itsekriittisyys on aina paikallaan. Muutoin esimerkiksi sohvaperunaksi muuttuminen, syrjäytyminen ja toimettomuus voivat astua kuvioon mukaan. Laajemmassa mittakaavassa voimme kuitenkin nähdä kuinka nimenomaan tämä erilaisuuden pelko ajaa ihmiset toisiaan vastaan. Mies vastaan nainen, musta vastaan valkoinen, oikea vastaan vasen. Mutta ilman kylmyyttä ei olisi lämpöä, ilman vankeutta ei olisi vapautta. Vastakohdat täydentävät toisiaan ja jollain kummalla tavalla ne samantyyppiset ihmiset ja asiat hakeutuvat toisten samanlaisten luokse, muodostavat omia yhteisöjään jne. Maailma on varsin paradoksaalinen paikka.



Mielestäni muodin ja trendien tulisi olla ennen kaikkea itseilmaisun keino, jolla tuodaan esiin niitä omia erityispiirteitä. Luonnon monimuotoisuus on kuitenkin sitä elämän rikkautta. Harvempi ihminen haluaisi esimerkiksi syödä samaa ruokaa vuoden jokaisena päivänä. Mutta mitäpä jos haluaisikin? Pitäisikö kaikkien muidenkin alkaa sitten seuraamaan tätä villitystä? Näin laumasieluisuus toimii. Makuasioistahan voidaan kiistellä loputtomiin. Oma maku on tietysti aina paras, ja sitä sitten tyrkytetään muidenkin maisteltavaksi. Yksi erityisen klassinen esimerkki on hiustyyli. Kaljut ovat natseja ja hippien pitäisi mennä parturiin. Oma tyyli on kuitenkin sitä kuuminta hottia vaikka se sitten muistuttaisi Mikko Alatalon permistä.

Iltalehden nettisivuilta löytyy suuren suosion saavuttanut testi, jossa voi mitata kuinka täydellinen tyttö/poikaystävä vastaaja olisi. Tämän testin mukaan "täydellinen tyttöystävä" on:

  • 168,87 cm pitkä ja painaa 61,38 kg.
  • Vartalon tyyppi urheilullinen
  • Luonne: sosiaalinen
  • Palkka: 2000-2500
  • Asema: työntekijä
  • Haluaa lapsia
  • Lihansyöjä
  • Harrastaa kuntosalilla käyntiä
  • Trendikäs
  • Asuu isossa kaupungissa omistusasunnossa
  • Urheilullinen vartalo
  • Siniset silmät
  • Ruskeat hiukset
  • Harrastaa seksiä 1-3 kertaa viikossa ja on innokas kokeilemaan uusia asioita petipuuhissa
  • Omistaa koiran
  • Ei polta
  • Ei ole tatuoitu
  • Juo siideriä
  • Viettää mieluiten iltaa ystävien kanssa
  • Kannattaa HIFK:ta ja HJK:ta
  • Suosikkiautomerkki on Audi
  • Katsoo Salattuja elämiä
  • Äänestää kokoomusta
  • Ei usko Jumalaan
  • Ei kannata kuolemantuomiota eikä turkistarhausta tai Natoa
  • Kannattaa armomurhaa ja EU:ta

Näiden mittapuiden perusteella minä olisin aika kaukana täydellisestä tyttöystävästä. Mutta ei sen väliä, enhän minä ole edes tyttö. No haluaisinko sitten itselleni tällaisen tyttöystävän? Kysymys on jo lähtökohtaisesti absurdi. Ihmiset eivät ole paketteja, joiden elämän voi kirjoittaa tuoteselosteen tyyliin. Jos kuitenkin olet tällainen paketti niin onnittelut siitä. Ehkä sinua odottaa jossain täydellinen poikaystävä, joka on kanssasi henkisesti samalla tasolla.

Normeista vapautuminen edustaa mielestäni todellista kypsyyttä. Hevimörkö ja hipsteri ilmaisevat itseään eri tavoin ja molemmille löytyy tästä maailmasta oma paikkansa. "Vaatteet on mun aatteet" lauloi aikoinaan Maukka Perusjätkä. Omia näkökulmia voi tuoda esille siis tyyliseikkojen kautta. Kun omaa aatteen, jota on valmis tuomaan esille toisten arvostelusta huolimatta, on silloin vapaa kuin taivaan lintu. Monet ajattelevat äkkiseltään tämän lintujen vapauden liittyvän lentokykyyn, mutta sillä on myös toinen merkitys. Lintu laulaa omalla äänellään, välittämättä siitä kuka kuuntelee ja mitä kuuntelija mahtaa laulusta ajatella. Tämä on todellista vapautta. Pystytkö sinä samaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti