"Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani. Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!"
ömistä kinasteluista kyseisen eepoksen historiallisuuden suhteen. Itse ainakin olen oppinut lopulta tarkastelemaan Raamatun tarinoita ihan samalla tavalla kuin muidenkin kulttuureiden pyhiä ämä on mielestäni ainoa suhtautumistapa, jonka avulla pystyy näkemään sen ikiaikaisen viisauden, joka näihin tarinoihin on kätketty.
Uskonnot näyttävät monien mielestä sotivan toisiaan vastaan, sillä jokainen väittää olevansa "se oikea" tai jollain tavalla parempi kuin kaikki muut vastaavat lahkot ja veljeskunnat. Kun otetaan huomioon ristiretket, pakanoiden vainoamiset ja pyhät sodat, olemme hyvin kaukana siitä taivaallisesta ystävyydestä ja rakkauden ilosanomasta, joista kirjoituksissa puhutaan. Ihmiskunta on jakautunut leireihin, mutta haluavatko nämä leirit lähtökohtaisesti taistella keskenään? Ovatko tavalliset kristityt, muslimit tai juutalaiset todella siinä uskossa että vääräuskoiset tulee tappaa? Eivät tietenkään. Ongelma on siinä, että maailman valtarakenteen huipulla on ahneita ja itsekeskeisiä kansaa kiihottavia psykopaatteja.
Länsimaissa me olemme yleensä syntyneet johonkin kristinuskon haaroista, ja Suomessa tämä tarkoittaa evankelilaisluterilasta kirkkoa. Yhä enenevissä määrin kirkon vaikutuspiiriin kuulumisesta on kuitenkin tullut pelkkä tapa. Kirkossa käydään vain pakollisissa tilaisuuksissa, ja kaiken kaikkiaan kirkko on etääntynyt ajan hengestä vanhoillisena traditiona. Itse en näe tätä sinänsä huonona asiana, sillä kuten aikaisemmassa kirjoituksessani ohimennen mainitsin, jokaisen ihmisen tulee kulkea omaa polkuaan. Raamatun mukaan Jeesus päätyi aina riitelemään pappien ja kirjanoppineiden kanssa, ja jos hän eläisi tänä päivänä niin tuskin hän edelleenkään suhtautuisi kirkollisten järjestöjen toimintaan kovin suopeasti.
Uskonto on sananmukaisesti pelkkää uskomusta, ja mielestäni uskomukset ovat kovin yliarvostettuja, sillä yhtenä päivänä uskomme yhteen asiaan ja toisena päivänä toiseen. Eräät uskomukset vain pysyvät aivoissamme pitempään, sillä vakuuttelemme itsellemme niiden totuudenperäisyyttä. Hyvä esimerkki tästä kirkon piirissä on uskontunnustus. Toistelemme kuin lampaat rippikoulussa opittuja sanoja, vaikka emme täysin ymmärrä tekstin sisältöä.
Loogisuus ja rationaalinen ajattelu ovat nykymaailmassa hyvin korkealle arvostettuja. Niinpä monet huomaavat jossain vaiheessa kaikenlaisten uskonnollisten oppien olevan melko järjenvastaisia, ja lopulta ummistavat korvansa kaikelle tuonpuoleisesta ja yliluonnollisesta kertovalle. Tämä saattaa kuitenkin johtaa siihen, että näemme maailman vain kylmän materialistisena koneena, ja siellä oman minämme pelkän sattuman synnyttämänä valonpilkahduksena kahden pelottavan tyhjyyden välissä. Tämäkin on kuitenkin vain uskomus.
Perinteisesti puhutaan kolmesta jumalakäsityksestä: teismistä, ateismista ja agnostisismista. Teistit uskovat Jumalaan tai jumaliin, ateistit uskovat, että Jumalaa ei ole olemassa, ja agnostikot eivät oikein tiedä mihin uskovat. Kaikki nämä kolme käsitystä perustuvat t uskomiseen. Agnostisismi johtaa nimensä kuitenkin kreikan kielen sanasta gnosis, joka tarkoittaa tietoa. Samalla tavalla kuin teisti on jumalaan uskoja (uskovainen) ja ateisti epäuskoja (jumalankieltäjä), agnostikko on epätietäjä (tiedonkieltäjä). Gnostikko siis olisi saman logiikan mukaan tietäjä tai tietäväinen. Gnosis ei viittaa kirjoista opittuun tietoon, vaan eräänlaiseen jumalaiseen oivallukseen, korkeampaan tietoisuuden tasoon.
Itämaisissa perinteissä gnosis vastaa valaistumista tai nirvanaa.
Itämaiset uskonnot ovat tietysti tätä nyky paljon muodikkaampia kuin kristinusko, joten jos olisin muotitietoinen, olisin voinut hyvin aloittaa tämän blogin jollain Lao Tzun tai Buddhan sananlaskulla Raamatun sijaan. Sillä ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi mitään väliä kuka nämä sanat aikoinaan lausui tai oliko kyseinen henkil Jokaisessa suuressa tarinassa on pohjavireenä totuus, oli kyseessä sitten Jeesus tai Tähtien sota. Nämä totuudet tulevat ilmi jos pystymme samaistumaan tarinoiden roolihahmoihin ja arkkityyppeihin. Ja jos oppii ymmärtämään näitä pohjimmaisia totuuksia, näkee ne samalla tavoin jokaisessa tarinassa, ja alkaa samalla vertailemaan niitä keskenään.
Eri uskontojen välillä on paljon yhdenmukaisuuksia. Erityisesti tietyt numerot, eläimet ja tapahtumat toistuvat kertomuksissa aina uudestaan ja uudestaan. Nämä eivät ole historiallisia tosiasioita vaan symboleita ja vertauskuvia, jotka kuvastavat yleensä ihmisruumista (mikrokosmosta) ja maapallon ulkopuolella levittäytyvää universumia (makrokosmosta). Tämä sama tarina löytyy erilaisina versioina aina uudestaan ja uudestaan, sillä tämä tarina on tosi. Nyt alan kuitenkin pikku hiljaa eksyä aiheesta, joten ehkä kirjoittelen joskus noista yhtäläisyyksistä enemmän ihan omassa tekstissään.
Sitten ovat ne, joiden maailmaa ei järkytä mikään. Osa ihmisistä yrittää olla välittämättä asioista ja jatkaa elämäänsä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Harjaa hampaat, mene töihin, katso päivän uutiset ja mene nukkumaan. Uutiset ovat aina vain uutisia, ja tiedotusvälineiden jatkuva vouhotus on turruttanut päämme. Vaikka jotain tapahtuisi toisella puolella maailmaa, ei sillä ole vaikutusta minuun. Niin ajattelevat monet, ja jossain määrin se on ihan oikeutettua. Ei esimerkiksi Lähi-idän sodalla ole suoranaista vaikutusta meidän jokapäiväiseen elämäämme. Ei kuitenkaan olisi pahitteeksi tietää mistä siinä on kyse.
Matkustaminen avartaa mm. siinä mielessä, että se tuo maailman tapahtumat lähemmäs meitä itseämme. Voimme paremmin samaistua jonkin maan tilanteeseen jos olemme itse vierailleet kyseisessä maassa. Me olemme kaikki samassa veneessä, koko ihmiskunta. Ja se vene on tämä avaruudessa seilaava, aurinkoa kiertävä pallo. Valitettavasti yhteiskuntajärjestyksemme on melko pahasti vinksallaan, eivätkä kansan syvät rivit ole aina ihan tilanteen tasalla. Vallanpitäjät käyttävät voimaansa itsekkäisiin ja elitistisiin tarkoitusperiin, ja niinpä merirosvoliput alkavat pikkuhiljaa liehua.
Ne, joille maailman talouspoliittinen tilanne alkaa valjeta, saattavat lannistua vastaan tulevista (masentavista) tiedonjyväsistä, ja kaivautua kotona peittojensa alle. Mutta seuraava päivä ei muutu sen paremmaksi itsestään. Monet toivottaisivat jopa maailmanlopun avosylin tervetulleeksi jos heidän vain ei tarvitsisi itse ottaa vastuuta omasta elämästään. Sama logiikka pätee juutalaiskristilliseen ideologiaan tulevan messiaan odottamisesta jonkinlaisena lopullisena ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Sopii odotella ihan rauhassa...
Tieto on hyödytöntä jos sitä ei pysty soveltamaan. Viisaus on tiedon käyttämistä elävässä elämässä. Voimme lukea kirjastot tyhjäksi, kiertää maailman museot, istua läpi lukemattomien luentojen ja katsoa joka ikisen elokuvan ja dokumentin mitä on ikinä kuvattu. Kuitenkaan siitä ei ole sinällään mitään hyötyä yhtään kenellekään. Ihmisten täytyy siirtyä kohti proaktiivista elämäntapaa passiivisen unissakävelyn sijaan. Ulos maailmaan ja valoa kohti, askel kerrallaan. Jokainen tarina kertoo sinusta itsestäsi. Sinä olet oma vapahtajasi, sillä kukaan muu ei voi vapauttaa mieltäsi kuin sinä itse.
Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.