Jylhästä hiljaisuudesta

Onko sinulla TV päällä? Pauhaako stereot tai tulviiko tietokoneesi kaiuttimista bittiavaruuden digiformaattimöykkä? Vai kuulutko niihin kummallisiin yksilöihin, jotka osaavat laittaa kyseiset vermeet hetkeksi kiinni? Kannattaa kokeilla ihan piruuttaan, edes muutamaksi minuutiksi. Kaikki eivät tähän pysty, sillä heidän on pakko paeta betonikolhoosiensa steriiliä ilmapiiriä. Hiljaisuus maistuu muoville, ja tämän vuoksi tarvitaan jotain harhauttamaan aivojamme. En tietenkään väitä, että musiikki olisi jotenkin pahaksi, päinvastoin se on parhaimmillaan jopa meditatiivista ja terapeuttista. Tämän päivän aiheemme on kuitenkin hiljentyminen.

Vaikka kaikki ämyrit laittaisikin kiinni, niin jokin on aina jäänyt päälle. Jotain meissä itsessämme. Jalka nykii tai sormet naputtavat pöytää. Missä on se nappula, jolla saa aivojen kierroksia pienemmälle? Onkohan minulla ADHD? Lääkäriltä diagnoosi ja pillereitä kehiin, siihen kiteytyy aikamme ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan.

Viinakin voisi auttaa, turruttaisi ainakin hieman tajuntaa. Tällä logiikalla haetaan rentoutusta pitkän ja stressaavan työ/opiskeluviikon jälkeen. Kokemusta on. Ja kyllähän se vähän rentouttaa, pakko myöntää. Hetken pako todellisuudesta, nollataan välimuisti. Sokka irti ja rai rai ja niin edelleen. Mutta aina on edessä maanantai, ja paluu sorvin ääreen.

"Minkäs teet? Sellaista elämä on". Näin sanovat labyrintissä elävät rotat, jotka silloin tällöin saavat juustopalan. He ovat tylsistyneet sille asteelle, etteivät enää välitä etsiä ulospääsyä vaan hokevat niitä samoja latteuksia, jotka he ovat joskus kuulleet lajitovereiltaan.

Aina on kiire. Joillakin ihmisillä on niin kiire etteivät he edes ehdi miettiä minkä takia heillä on niin kiire. Paikasta A täytyy vain päästä paikkaan B mahdollisimman nopeasti. Kaikki siinä valillä oleva on turhaa ja häiritsevää - ihmiset tulevat tielle. Ei ole kivaa. Paikassa B täytyy tehdä asia X ja sitten palata paikkaan A.

"Kuolema kuittaa univelat" ja "haudassa ehtii hyvin lepäilemään" tuntuvat olevan nykypäivän mottoja. Minä en ole kuitenkaan aivan samaa mieltä. Minusta nimittäin tuntuu, että nämä nimenomaiset ihmiset pyörivät sätkien vielä mullankin alla toistaen vuosikymmenten aikana opittuja mekaanisia refleksejä vaikka kuinka pappi siunailisi:
"Lepää rauhassa".

Sisäisen rauhan löytäminen ei ole helppoa, eivätkä monet viitsi edes yrittää sellaisen etsimistä. Tässäkin asiassa täytyy ottaa tietoinen "rohkea askel". Täytyy rikkoa tutuksi käynyt kaava, mutta ensin se täytyy tunnistaa. Ensimmäinen tehtävä on siis oman rauhattomuutensa huomaaminen. Vasta sen jälkeen voi opetella irroittautumaan siitä. Omia ajatuksia ja tekoja on hyvä huomioida. Vaikkapa seuraavan kerran kun seisot kassajonossa tai odotat vuoroasi jossain konttorissa. Mikä tässä on niin kauheaa? Miksi teen itseni onnettomaksi sadattelemalla tätä hidasta toimintaa? Onko minulla oikeasti kiire johonkin? Mitäpä jos kaikki onkin hyvin, mutta en vain tiedä sitä? Ja kun olet aikasi kysellyt itseltäsi näitä kysymyksiä, voit palkkioksi hymyillä koko ympärillä meuhkaavalle maailmalle.

Betoniviidakosta on hyvä astua ulos. Jos sinulla on mahdollisuus kävellä tai pyöräillä työ/koulumatkasi niin tee se ihmeessä. Jos voit kävellä puiston tai metsän läpi niin aina parempi. Kun alat löytää kauneutta ja tyydytystä yhä pienemmistä ja pienemmistä askareista, olet oikealla tiellä. Suurin virhe on lähteä päinvastaiseen suuntaan, jolloin täytyy aina saavuttaa vain enemmän ja enemmän, nopeammin ja tehokkaammin.

Jos voit jättää kaupungin vilinän hetkeksi kokonaan taaksesi, on sinulla mahdollisuus todelliseen hiljentymiseen.
Itse olen vuodesta 2008 lähtien käynyt joka kesä noin viikon mittaisen reissun Lapissa vaeltamassa. Pitää vielä tarkentaa että 'Lappi' tarkoittaa tässä yhteydessä leveysasteita siellä jossain Inarin korkeuksilla. Ei teeveetä, ei nettiä, ei puhelinta, ei sähköä, ei vesihanaa, ei neljää seinää ympärillä. Selässä rinkka, rinkassa teltta, trangia, ruokaa ja vaatteita. Juomavesi ja pesuvesi vastaantulevassa joessa tai järvessä. Siinä on raaka-aineet hiljentymistä varten. Erittäin toimiva resepti.

Viimeinen neuvoni on seuraava. Kun mieleesi alkaa hiipiä jokin seuraavista modernin kulutusyhteiskuntamme vitsauksista:

1. Taidanpa ostaa uuden älypuhelimen tai läppärin (vaikka kyllähän noilla nykyisilläkin pysyy hengissä)
2. Taidanpa ostaa auton (kun tuo työpaikka on kymmenen minuutin pyörämatkan päässä ja kauppaankin pitää kävellä viisi minuuttia)
3. Taidanpa ostaa talon (ja asua vielä toisenkin puoliskon elämästäni tässä jumalten hylkäämässä paikassa)

...niin älä tee sitä. Osta mieluummin itsellesi aikaa.