Jylhästä hiljaisuudesta

Onko sinulla TV päällä? Pauhaako stereot tai tulviiko tietokoneesi kaiuttimista bittiavaruuden digiformaattimöykkä? Vai kuulutko niihin kummallisiin yksilöihin, jotka osaavat laittaa kyseiset vermeet hetkeksi kiinni? Kannattaa kokeilla ihan piruuttaan, edes muutamaksi minuutiksi. Kaikki eivät tähän pysty, sillä heidän on pakko paeta betonikolhoosiensa steriiliä ilmapiiriä. Hiljaisuus maistuu muoville, ja tämän vuoksi tarvitaan jotain harhauttamaan aivojamme. En tietenkään väitä, että musiikki olisi jotenkin pahaksi, päinvastoin se on parhaimmillaan jopa meditatiivista ja terapeuttista. Tämän päivän aiheemme on kuitenkin hiljentyminen.

Vaikka kaikki ämyrit laittaisikin kiinni, niin jokin on aina jäänyt päälle. Jotain meissä itsessämme. Jalka nykii tai sormet naputtavat pöytää. Missä on se nappula, jolla saa aivojen kierroksia pienemmälle? Onkohan minulla ADHD? Lääkäriltä diagnoosi ja pillereitä kehiin, siihen kiteytyy aikamme ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan.

Viinakin voisi auttaa, turruttaisi ainakin hieman tajuntaa. Tällä logiikalla haetaan rentoutusta pitkän ja stressaavan työ/opiskeluviikon jälkeen. Kokemusta on. Ja kyllähän se vähän rentouttaa, pakko myöntää. Hetken pako todellisuudesta, nollataan välimuisti. Sokka irti ja rai rai ja niin edelleen. Mutta aina on edessä maanantai, ja paluu sorvin ääreen.

"Minkäs teet? Sellaista elämä on". Näin sanovat labyrintissä elävät rotat, jotka silloin tällöin saavat juustopalan. He ovat tylsistyneet sille asteelle, etteivät enää välitä etsiä ulospääsyä vaan hokevat niitä samoja latteuksia, jotka he ovat joskus kuulleet lajitovereiltaan.

Aina on kiire. Joillakin ihmisillä on niin kiire etteivät he edes ehdi miettiä minkä takia heillä on niin kiire. Paikasta A täytyy vain päästä paikkaan B mahdollisimman nopeasti. Kaikki siinä valillä oleva on turhaa ja häiritsevää - ihmiset tulevat tielle. Ei ole kivaa. Paikassa B täytyy tehdä asia X ja sitten palata paikkaan A.

"Kuolema kuittaa univelat" ja "haudassa ehtii hyvin lepäilemään" tuntuvat olevan nykypäivän mottoja. Minä en ole kuitenkaan aivan samaa mieltä. Minusta nimittäin tuntuu, että nämä nimenomaiset ihmiset pyörivät sätkien vielä mullankin alla toistaen vuosikymmenten aikana opittuja mekaanisia refleksejä vaikka kuinka pappi siunailisi:
"Lepää rauhassa".

Sisäisen rauhan löytäminen ei ole helppoa, eivätkä monet viitsi edes yrittää sellaisen etsimistä. Tässäkin asiassa täytyy ottaa tietoinen "rohkea askel". Täytyy rikkoa tutuksi käynyt kaava, mutta ensin se täytyy tunnistaa. Ensimmäinen tehtävä on siis oman rauhattomuutensa huomaaminen. Vasta sen jälkeen voi opetella irroittautumaan siitä. Omia ajatuksia ja tekoja on hyvä huomioida. Vaikkapa seuraavan kerran kun seisot kassajonossa tai odotat vuoroasi jossain konttorissa. Mikä tässä on niin kauheaa? Miksi teen itseni onnettomaksi sadattelemalla tätä hidasta toimintaa? Onko minulla oikeasti kiire johonkin? Mitäpä jos kaikki onkin hyvin, mutta en vain tiedä sitä? Ja kun olet aikasi kysellyt itseltäsi näitä kysymyksiä, voit palkkioksi hymyillä koko ympärillä meuhkaavalle maailmalle.

Betoniviidakosta on hyvä astua ulos. Jos sinulla on mahdollisuus kävellä tai pyöräillä työ/koulumatkasi niin tee se ihmeessä. Jos voit kävellä puiston tai metsän läpi niin aina parempi. Kun alat löytää kauneutta ja tyydytystä yhä pienemmistä ja pienemmistä askareista, olet oikealla tiellä. Suurin virhe on lähteä päinvastaiseen suuntaan, jolloin täytyy aina saavuttaa vain enemmän ja enemmän, nopeammin ja tehokkaammin.

Jos voit jättää kaupungin vilinän hetkeksi kokonaan taaksesi, on sinulla mahdollisuus todelliseen hiljentymiseen.
Itse olen vuodesta 2008 lähtien käynyt joka kesä noin viikon mittaisen reissun Lapissa vaeltamassa. Pitää vielä tarkentaa että 'Lappi' tarkoittaa tässä yhteydessä leveysasteita siellä jossain Inarin korkeuksilla. Ei teeveetä, ei nettiä, ei puhelinta, ei sähköä, ei vesihanaa, ei neljää seinää ympärillä. Selässä rinkka, rinkassa teltta, trangia, ruokaa ja vaatteita. Juomavesi ja pesuvesi vastaantulevassa joessa tai järvessä. Siinä on raaka-aineet hiljentymistä varten. Erittäin toimiva resepti.

Viimeinen neuvoni on seuraava. Kun mieleesi alkaa hiipiä jokin seuraavista modernin kulutusyhteiskuntamme vitsauksista:

1. Taidanpa ostaa uuden älypuhelimen tai läppärin (vaikka kyllähän noilla nykyisilläkin pysyy hengissä)
2. Taidanpa ostaa auton (kun tuo työpaikka on kymmenen minuutin pyörämatkan päässä ja kauppaankin pitää kävellä viisi minuuttia)
3. Taidanpa ostaa talon (ja asua vielä toisenkin puoliskon elämästäni tässä jumalten hylkäämässä paikassa)

...niin älä tee sitä. Osta mieluummin itsellesi aikaa.

"Tulkoon blogi!" Ja blogi tuli.

Kyky luoda on epäilemättä eräs ihmismielen hienoimpia ja mysteerisimpiä ominaisuuksia.

Wikipedian mukaan:

Luovuus on vapauteen ja älykkyyteen liittyvä kyky nähdä uusia asiayhteyksiä (assosiaatioita), kehittää epätavallisia ideoita, käsitteitä, tekniikoita ja intuitiota sekä etääntyä tavanomaisista ajatusradoista.

Eräässä hyvin tunnetussa teoksessa, jolle ihmiset keksivät toinen toistaan mielenkiintoisempia tulkintoja, esiintyy kaikkivoipa hahmo jota kutsutaan Jumalaksi. Tämä teos on tietysti Raamattu, ja sen ensimmäinen kertomus on luomiskertomus, Genesis. Tässä kertomuksessa Jumala luo taivaan ja maan, kasvit, eläimet jne. Tarina on varmasti kaikille tuttu, ja tulkintoja sille on monia. Eräs yksityiskohta tässä tarinassa on kuitenkin erityisen tärkeä, nimittäin se miten Jumala luo tämän kaiken. Eräässäkin kohdassa Jumala vain sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Aika hieno homma.

Raamattu ei tosiaankaan lukeudu lempikirjojeni joukkoon, mutta tällä esimerkillä haluan korostaa sanojen tärkeyttä. Luomisella ja sanoilla on selvästikin jotain tekemistä toistensa kanssa.

Jos satut omistamaan koiran, ja sanot sesselle: "Tule tänne", niin hyvin koulutettu koira tulee viereesi häntää heiluttaen. Erilaisia sanoja käyttämällä tapahtuu erilaisia asioita, sillä sanat ovat itse asiassa sopimuksia. Olet sopinut koirasi kanssa mitä kukin käsky tarkoittaa, ja kuuliaiselle koiralle tämä todellakin on kuin 'Jumalan sana'.

En aio ryhtyä vatvomaan mitään metafyysistä siansaksaa, mutta haluan pikaisesti osoittaa yhteyden Jumalan ja Sanan välillä:

"Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala."

Tämä on näitä Raamatun mindfuck-kohtia. Sana oli Jumala? Hmmm... Mieti hetki sitä. Uuden testamentin alkukieli oli kreikka, ja kreikan kielen sana-sanalla, Logos, on useitakin merkityksiä sekä filosofiassa, teologiassa että retoriikassa. Tästä tärkeästä termistä saamme mm. nykyään paljon käytetyn sanan 'logo' kuvaamaan erilaisia symboleja, joita käytetään pääasiallisesti kaupallisessa merkityksessä. Myös 'logiikka' juontaa juurensa tähän sanaan.

Anyway... sitten tapahtui sellainen juttu, että "Sana tuli lihaksi". Tässä vaiheessa kuvaan astuu  tietysti Raamatun traaginen sankarihahmo, suuresti rakastettu sekä vihattu Jeesus. Mikä tämä yhtälö Jumalan, Sanan, Jeesuksen ja Logoksen välillä siis on? No sitä saa kukin pohtia itsekseen jos siltä tuntuu. Halusin vain tässä yhteydessä näyttää, että sana (tai Sana) on hyvin keskeinen asia Raamatussakin.

Myös arabialaiset ymmärsivät jo kauan sitten sanojen merkityksen, ja heidän satukirjassaan Tuhannen ja yhden yön tarinoita löytyy tarina Ali Babasta, joka aukaisee luolan oven sanomalla legendaariset taikasanat: "Seesam aukene". Sanat siis luovat maailmoja ja aukaisevat ovia.
 

Ihmiset ovat aikojen saatossa kehittäneet erilaisia koodeja, joiden avulla puhutut sanat ja käsitteet on muutettu kirjoitukseksi. Lukiessasi näitä sanoja tulkitset itse asiassa latinalaisiin aakkosiin perustuvaa kirjoitusjärjestelmää. Ja vaikka suurin osa maailman väestöstä tunteekin nämä aakkoset, vain hyvin pieni osa ymmärtää tätä nimenomaista tekstiä, sillä se on kirjoitettu suomen kielellä. Kaikki tämä on hyvin jokapäiväistä, ja käytämmekin näitä koodeja koko ajan niitä sen enempää ajattelematta.

Sanat ovat myös hyvin puutteellisia, sillä ihmismielen luomat ajatukset ja tunteet ovat niin monisäikeisiä, ettei niitä voi aina sanoin kuvailla. Kuinka selittää se tunne, kun näkee oman lapsensa ensi kertaa jollekulle, jolla ei ole lapsia? Kuinka selittää sateenkaari jollekulle, joka on ollut ikänsä sokea?

Buddhan sanotaan olleen valaistunut. Hän siis ymmärsi jotain hyvin perinpohjaista, jonka tietäminen olisi varmasti hienoa itse kullekin. Mutta hän tiesi myös ettei tätä tietämystä voinut noin vain siirtää tai jakaa toisille ihmisille. Se oli polku, jota jokaisen ihmisen tuli itse kulkea, ja niinpä hän kuolinvuoteellaan sanoikin oppilailleen olla seuraamatta ketään johtajaa. 

Sanoissa on voimaa. Sanoilla voi rohkaista tai pettää, ihastuttaa tai vihastuttaa.
Nykyään puhutaan paljon henkisestä väkivallasta, ja se onkin aivan oikein. Jokaisen meistä tulisi olla tietoinen sanojemme vaikutuksesta. Se, että kirjoitan blogia vaikuttaa tavalla tai toisella sen lukijoihin. Jokaisella teolla (ja sanalla) on syynsä ja seurauksensa. Itse yritän vaikuttaa ihmisiin positiivisesti.

Tärkein syy tämän blogin aloittamiseen oli se, että minulla on toisinaan tarve luoda jotain. En ole kirjoittanut tämän tyyppistä tekstiä pitkiin aikoihin, ja se tuntui nyt hyvältä. Niinpä päätin ottaa tämän "rohkean askeleen", ja tuoda ajatukseni muidenkin ihmeteltäviksi.

Rohkea askel. Valitsin blogilleni tämän nimen, sillä pidän erittäin tärkeänä kokeilla uusia asioita. Kykyä nähdä uusia asiayhteyksiä, kehittää epätavallisia ideoita, käsitteitä, tekniikoita ja intuitiota sekä etääntyä tavanomaisista ajatusradoista. Se vaatii joskus rohkeutta, mutta se on samalla myös paras ja tehokkain keino kehittyä ihmisenä. Pitää olla luova.